 Hyökkäysvaunurykmentti perustettiin heinäkuun 15. päivänä 1919 Santahaminaan. Tämä päivä oli käsketty perustamispäiväksi kesäkuun lopussa 1919 annetussa käskyssä. Hankkeen alkuunpanija oli Mannerheim itse. Uusi "aselaji" sai käyttöönsä 32 ranskalaista Renault-vaunua. Kouluttajat, koulutusohjelmat ja taktillinen käyttöajatus tulivat Ranskasta. Rykmenttiä komensi majuri Harry Uuno Alfthan, ratsuväen upseeri. Samoin lähes koko kantahenkilökunta tuli ratsuväen joukosta.
Alkuinnostuksen laantuminen, kantahenkilökunnan pula, riittämättömät määrärahat ja yleinen käsitys siitä, että suomalaisessa maastossa ei ollut mahdollista käyttää laajemmalti panssarivaunuja, johtivat Hyökkäysvaunurykmentin supistamiseen komppaniaksi. Tämä "aselajin" alasajo tapahtui vuosina 1924 - 1927. Olemassaolon taistelu jatkui koko 1930-luvun. Lopettamisaikeet tähtäsivät vuosikymmenen loppuun. Suunnitelmissa oli myös "aselajin" siirtäminen Lappeenrantaan.
 Ensimmäiset panssarijoukkojen kertausharjoitukset olivat jo 1924. Ensimmäinen sodan ajan kokoonpanossa oleva kokonainen yksikkö oli kertausharjoituksissa 1933. Mainittakoon, että panssarivaunuammunnat tapahtuivat silloin Parolannummella. Tästä huolimatta suomalaiset panssarijoukot eivät olleet valmiita sotaan, kun talvisota alkoi 1939.
Talvisotaan lähdettiin kelvottomalla kalustolla. Reservin upseereiden ja aliupseereiden koulutustaso oli alhainen. Taktinen ajattelu oli kehittymätöntä. Viidestä (5) perustetusta hyökkäysvaunukomppaniasta vain yksi osallistui taisteluun.
Tilanne oli toisenlainen, kun jatkosota alkoi. Suomalaisten panssarijoukkojen sodan ajan perinteen siemen kylvettiin jatkosodan hyökkäysvaiheen alkaessa kesällä 1941. Vahvennettu jääkäriprikaati, johon kuuluivat 1.Jääkäriprikaati, Panssaripataljoona, kevyet osastot, jalkaväki ja aselajijoukot etenivät Korpiselästä Tuulosjoelle ja edelleen Syvärille, Aunukseen, Äänislinnaan, Karhumäkeen ja Poventsaan sekä Voljärvelle 12.joulukuuta 1941 mennessä. Panssaripataljoona ei kuitenkaan osallistunut taistelujen ensimmäiseen vaiheeseen 1.Jääkäriprikaatin mukana.
 Hyökkäyksen alkaessa 1.Jääkäriprikaatia komensi jääkärieversti Ernst Ruben Lagus. Prikaati alistettiin heinäkuun 5. päivänä Ilves-divisioonalle. Hyökkäyksen alettua jo parin päivän kuluttua jääkärieversti Ruben Lagus sai komennettavakseen koko Ilves-divisioonan (5.D) ja vahvennettua 1.Jääkäriprikaatia komensi jääkärieverstiluutnantti Väinö Merikallio (JP 4:n varsinainen komentaja). Taistelujen ensimmäisen vaiheen ratkaisija oli 1.Jääkäriprikaati ilman Panssaripataljoonaa. Tuulosjoen saavuttamisen jälkeen johtosuhteet järjestettiin uudelleen: syntyi osasto Lagus, johon nyt kuului myös Panssaripataljoona komentajanaan everstiluutnantti Sven Björkman. Suomalainen monipuolinen panssariyhtymä oli luotu heinäkuun 25. päivänä. Uusi vaihe hyökkäyksessä alkoi Tuulosjoelta syyskuun 4. päivänä 1941.
Tuulosjoelta alkaen hankittiin se taistelukokemus, jolle Panssaridivisioonan toiminta kesäkuusta 1942 alkaen rakentui. Tähän "ensimmäiseen panssariyhtymään" kuuluivat seuraavat joukot: 1.Jääkäriprikaati, iskuvoimana kolme (3) jääkäripataljoonaa, Panssaripataljoona, Panssarijääkäripataljoona, Kevyt patteristo 11, Viestikomppania ja huoltomuodostelmat sekä vahvennoksina Jalkaväkirykmentti 44 (vaihtuivat), Raskas patteristo 2 ja 3, kolmas patteristo Kenttätykistörykmentti 3:sta, Pioneeripataljoona 1, 12. Autokomppania ja Sotilaspoliisijoukkue. Kaksi viimeksi mainittua alistettiin VI Armeijakunnalta. Kevyt osasto 44 kuului Osasto Lagukseen vielä jonkin aikaa.
 Seuraavana vuonna 1942 syntyi Panssaridivisioona "Marskin Nyrkki". Suunnitelmat panssariyhtymän perustamisesta vahvistettiin 28.6. 1942. Suurhyökkäyksen alkaessa 9.6. 1944 ylipäällikön reservi oli Viipurin - Talin - Lappeenrannan alueella. Yhtymään kuuluivat silloin seuraavat joukot: Divisioonan esikunta ja esikuntayksikkö (Toimituskomppania), Jääkäriprikaati, Panssariprikaati, Viestipataljoona 6, Pioneeripataljoona 2, 41. Pioneerikolonna ja 11. Erillinen Raskas ponttoonijoukkue, Rynnäkkötykkipataljoona, Panssari- ilmatorjuntapatteri, Raskas Patteristo, 11. Savutusjoukkue, monipuoliset huoltomuodostelmat ja täydennysjääkäripataljoona. Yhteensä "Marskin Nyrkissä" oli yli 9000 miestä.
Panssaridivisioonan veri punnittiin kesällä 1944 Karjalan kannaksella. Kolminuolitunnusten alla taistelleet panssarimiehet, panssarijääkärit, jääkärit, panssarintorjuntamiehet ja aselajiyksiköt osoittautuivat maineensa arvoisiksi. Koulutus oli luonut edellytykset käyttää yhdessä panssarivaunu- ja jääkäriyksiköitä, mutta siitä huolimatta aina painotettu keskitetty panssarijoukkojen käyttö jäi toteutumatta. Jääkäripataljoonilla oli ratkaisevin vaikutus taisteluun ja siitä syystä voidaan pitää Laguksen sanontaa "jääkärit sen tekivät" hyvin perusteltuna.
Panssaridivisioonan kaikkien aselajien yhteistoiminnan tehokkuudesta ja panssariaseen iskuvoimasta saatiin vakuuttavat näytöt kesällä 1944 torjuntataisteluissa Karjalan kannaksella. Panssaridivisioona toteutti silloin komentajansa perusajatusta: "se mikä tehdään, tehdään kaikin voimin".
Ernst Ruben Lagus
|
